Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan

Kuusi kuukautta jäljellä, sen jälkeen on maailma auki. Eilen ja tänään vietetty aikaa opinnäytetyön toteutuksen parissa. Se avarsi uutta mahdollisuutta tulevaisuuden uralle. Alkaa vihdoin tuntua siltä, että kohta pitäis olla valmis ammattiin ja joko lähteä jatko-opiskelemaan (haaveita liikaa, mistä mikään ei oo ykkönen vaan kaikki on samalla viivalla) tai töihin. Työt kiinnostais tällä hetkellä kyllä vähän enemmän. Ehkä haen ens keväänä jonnekki ja lykkään opiskelun alottamista sit vuodella. Olis paljon helpompaa, jos joku kertois, mitä teen tän puolen vuoden jälkeen. En edes tiedä, millasessa paikassa haluaisin olla töissä.

En mä halua olla vielä valmis. Vasta alotin ekan luokan peruskoulussa. Eräässä työharjottelupaikassa mulle sanottiin, että koskaan ei voi olla valmis. Tottakai aina saa kysyä työkavereilta neuvoa kiperissä tilanteissa, mut pitäis silti ite osata tehä kaikkia perustyötä. Jännittävää.

Tän puolen vuoden aikana oon tajunnu, etten oo koskaan tehny parempaa näin isoa valintaa: tää koulutusohjelma on jotain tosi hienoa. Fyysinen työ ei välttämättä oo mua varten, mutta silti mua ei oo luotu toimistorotaks vaan haluan liikkua työpäivän aikana. Viimisimpänä harjottelu mielenterveyspaikassa, se työ oli jotain unelmaa: loistavat työkaverit ja ilmapiiri, ei paskanpuhumista, asukkaat hyväksy mut heti opiskelijana ja kyselivät hirveesti, työpaikka missä oli nuoria töissä elämäänsäkyllästyneiden sijaan. Se paikka anto toivoa, että on olemassa sellasia töitä, missä mäki viihdyn ja hyvin :)

Vihdoinkin...

Tätä päivää olen odottanut. Sain vihdoin tän tehtyä. Oon haaveillu jo pidemmän aikaa tästä, aina kaatunu siihen ajatukseen, jaksanko kirjottaa. 

Myllertävä viikonloppu takana. Oli kaverin koira hoidossa ja aikamoista sirkusta. Kaikkein hämmentävintä oli kuitenki se, että eräs oli ihmetelly, miksei kaverini monen vuoden takaa "iske kynsiään kiinni" muhun. What? Ei sillä, en vois kyseisen kaverin kanssa mitään sen suurempaa kuvitellakaan, mut musta? Hämmentävää ajatella, kuinka joku voi ajatella musta noin. Kieltämättä haluaisin asian ilmaisijalta kuulla syyn tähän, ei kuitenkaan tunneta juurikaan :D Ehkä kyseinen on huomannu musta jotaki sellasta, mitä tahtomattani yritän varjella ja peitellä.