Tarinaa musteesta

Oon muutamille puhunu kaukaisena haaveena parin vuoden ajan, että haluaisin mun ihoa koristamaan muiston musteella. Tarinan siitä, mitä mä olin. Oli sillon nuori ja tyhmä, enkä oikeen tienny, mitä halusin. En uskaltanu uskoa siihen kuvaan, koska pelkäsin liikaa kipua.

Individual Ink, Turku

Sen jälkeen tapahtu paljon. Pikkuhiljaa tajusin, etten uskalla elää sillee kun ite haluan. Pelkäsin jatkuvasti muiden mielipiteitä ja moraalisaarnoja. En tajunnu sitä, että mun ei pidä hyväksyä mitä tahansa, eikä mun tartte miettiä ekana muiden parasta.  Mun oli pakko alkaa pohtii, mitä mä ite elämästäni todella haluan.

Tältä osin oon kai päässy määränpäähän. Löysin keväällä 2014 elämälleni jonkinlaisen suunnan, tiedä sit hyvän sellasen vai täysin fiaskon. Vaihdoin paikkakuntaa viime vuonna parin sadan kilometrin päähän ja laajensin piirejä. Sen jälkeen oon laajentanu niitä edelleen. Pikkuhiljaa oon kai alkanu tajuamaan, kuka mä oikeesti oon. Perillä en oo läheskään vielä, mut paljon lähempänä.