Kirjottaminen on taas vähän jääny. Tässä neljän kuukauden aikana on tapahtunu ehkä enemmän kun koko vuoden aikana yhteensä, onneks pikaisesti kelattuna kaikki on hyvää.
- Kesäkuun lopussa sain kuulla pääseväni Tampereen ammattikorkeekouluun. Minä? Tampere? Mitä? En ollu pääsykokeissa ihan valmistautunu pääseväni kouluun, johon ensisijasia hakijoita on lähes 1000. Kämppää siis etsimään...
- Heinäkuu ja melkein koko elokuu vierähti töissä. Niin lyhyessä ajassa ehtii kyllä oppia, muttei kasvattaa niinkään omanlaista ammatillista identiteettiä; sitä, kuka minä olen töissä. Sinä aikana kävi väistämättä läpi sitä, mitä annan ihmisille itestäni ja persoonasta.
- Elokuun loppupuolella pakkasin tavarat ja lähdin rakentamaan omaa unelmaa ja kotia, itelleni sellasta maailmaa missä haluan elää. Käytännön vaikeuksia ei pahemmin oo ollu, mutta vieläkin on vähä vierasta se, että saa päättää ite kaikesta eikä oo tilivelvollinen kellekkään. Elokuussa saatiin maistiaisia opiskelijaelämän kosteudesta ja railakkuudesta. Tässä vaiheessa tuli todellisuus myös päin naamaa: tästä ei selvitäkkään lukematta ja helpolla...
- Syyskuun sateet toi lisää juhlimista ja kouluhommia. Kieltämättä alko välillä toivoa lomaa, vaikka viikkotuntimäärä ei hiponukkaan aina pilviä. Ihan syyskuun lopussa pongasin netin ihmeellisestä maailmasta mun ikäsen tytön, josta huoku samanlainen salamyhkäsyys kun abiristeilyllä olleestakin. Siinä ihmisessä oli jotain kiehtovaa, mitä halusin tietää tai nähdä. Syyskuussa oli myös TurkuPride ja siellä opin, kuinka hyvää välimatka voi tehäkkään. Sain puhuttua 4 kuukautta vaivanneen jutun läpi toisen osapuolen kanssa. Kaikki näyttää sen suhteen taas kivalta.
- Lokakuu...loppumassa. Mihin tää aika on hävinny? Lokakuu on ollu omalla laillaan tosi opettavainen. Koulu on tuonu todelliset kasvonsa, ettei tässä enää leikitä (..vaikka ollaan harjoteltu luovia aineita esimerkiks leikkimällä..). Toisesta näkökulmasta kattoen elämän jonkinkaltanen laitapuoli on myös tullu esiin. Oon saanu kuulla sellasia asioita, mitä ei toivois kellekkään, mut myös sen että osaan vaikuttaa ihmisiin positiivisesti. Haluan nähdä, mitä vielä odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti