Molempia. Vuoristorata loppui perjantaina. Äkkijarrutukseen. Meinasin pudota kyydistä viimeisessä mutkassa. Turvakaaret aukesivat liian aikaisin. Pudotukseen. Kenellä on avaimet siihen vuoristorataan, jossa olin kyydissä? Ei ainakaan minulla itsellä. Kellään ei olisi ollut oikeutta avata niitä, ainakaan kesken matkan. Vuoristoradan äkkipysähdys sai minut tajuamaan, etten voi vaikuttaa sen kulkuun, jos sitä ohjaa joku muu. Jannika B laulaa: "Muistinko olla itseni herra?". En muistanut. Hyppäsin vaunuun tajuamatta, mihin se minua todella kuljettaa. Äkkijarrutukseen. Näin jälkiviisaana.
Onnen maailmanpyörä käynnistyi puolen vuorokauden kuluttua vuoristorata-kyydistä. Se lipui hitaasti kohti pilviä. Kovin kauas se ei tosin ehtinyt. Yksi puhelinsoitto sai minut tajuamaan, kuinka hitaasti maailmanpyörä kulkee eteenpäin. Nopeuttaakseen vauhtia tarvitaan köysi, jolla voi vetää koriani eteenpäin, ja voimaa. Tiedän saavani köyden. Vahvaa köyttä. Sen jälkeen maailmanpyöräni vaunu lähtee jälleen liikkeelle. Kohti pilviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti