Tunteet. Kyyneleet. Tulevaisuus. Nää kaikki sitoo toisistaan jatkumon, ketjun tulevaan. Mikään ei oo niin kun ennen. Mistään ei tule enää sitä, miten ennen oli. Se on historiaa, mennyttä aikaa tähän hetkeen nähden.
Mitä se sitten oli? Aika lensi, kaikkeen löyty ratkaisu, maailma näytti kauniimmalta. Kun oltiin yhdessä. Se oli osaltaan mun elämän yks hienoimmista ajoista. Harmi, itku, epätoivo. Mistään ei tarvinnu olla huolissaan, kaikkeen sai aina apua ja tukea. Lohtua, turvaa, syliä.
Tää kaikki ei vaan riittäny pitämään pakkaa kasassa. Onko tää nyt sitä mistä Jonna Tervomaa laulo? Rakkauden hauta. Mitä siihen kiveen kirjotetaan? Piirretäänkö siihen kulmaan enkeli, jonka piti meitä suojella? Se suoja ei vaan riittäny.
Näiden kyynelten takaa mä nään edelleen sen kauniin, hyvän, onnen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti