Loppusuora häämöttää! Tänään oli viiminen Mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumisen koulupäivä. Mihin koko syksy hävis? Vasta me alotettiin uudella porukalla, ja oli vielä pitkä vuosi jäljellä ennen astumista uuteen ja tuntemattomaan. Enää jäljellä 6 viikon työssäoppiminen, ammatillinen valinnainen ja kirjotukset, yhteensä 12 viikkoa harjoittelua, 4 viikkoa koulua ja hiihtoloma. Seuraavaksi pitäis olla valmis, mitä sitten? Töitä vai lisää koulua?
Luin äsken Iltalehden nettilehden otsikoita. Siellä oli uutinen, jonka perässä oli gallup: "Ollaanko teidän
perheessänne perillä
lasten tekemisistä?". 60% vastaajista on kannalla "Kyllä". Ihanko
totta? Luulenpa, että vanhemmilla on päässään ne vaaleanpunaiset lasit: "Ei meidän Pirkko-Petteri..", eipä niin. Monilla vanhemmilla ei ole halua uskoa, että heidän lapsensa tekisi jotain väärää tai typerää. Olen tietääkseni ollut hyvin kilttinä pidetty lapsi, johtuen kai siitä, että olen osannut salata oikeat asiat.
Kai ne vaaleanpunaiset lasit tuovat tukimuurin uskomukselle hyvyydestä ja kiltteydestä..kuka tietää. Usko mihin haluat, mutta on turha valittaa, jos totuuden kylmyys sinkoutuu päin nassua raottaessasi vaaleanpunaisia unelmien lasejasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti